Suomalainen näyttelijälegendan Heikki Silvennoinen, 70, menehtyi keskiviikkoaamuna 18. joulukuuta Pälkäneen kodissaan. Koko kansan sydämiin kipinöiden osunutta Silvennoista muistetaan paitsi hänen komediastaan myös rakkaussuhteistaan, joita hän avasi elämänkerrassaan, joka julkaistiin aiemmin tänä vuonna. Teos, jonka on kirjoittanut Tommi Saarela, keskittyi Silvennoisen värikkäisiin rakkausseikkailuihin hänen omalla, rehellisellä tyylillään.

Kirjan ensimmäisiltä sivuilta kävi ilmi, että Silvennoinen oli aina ollut viehättynyt naisista, ja vastavuoroisesti naiset olivat vaikuttaneet häneen. Hänet tunnettiin siitä, että hänen ympärillään parveilivat naiset, kuten ystävä Mikko Kuustonen kirjassaan kuvailee. Tämä naislaina saattoi johtaa näyttelijää erikoisiin tilanteisiin hänen elämässään, ja Silvennoinen itse myönsi, että hänellä oli kerrassaan ollut mukanaan useita naissuhteita, joista jokainen oli opettanut hänelle jotain uutta rakkaudesta ja itsestään.

Elämänsä aikana Silvennoinen solmi kolme avioliittoa. Hän avioitui ensimmäisen kerran nuorena, mutta suhde päättyi, kun hän vaihtoi vaimonsa uuteen rakkaaseen. Tällä ensimmäisellä liitolla oli kaksi lasta. Seuraava liitto Tiina Keskisen kanssa kesti vain hetken, ja se päättyi, kun alkoholi vei valtaisan osan Silvennoisen elämästä. Hänen kolmas avioliittonsa muusikko Tiina Lähteenmäen kanssa kesti kymmen vuotta, mutta tämäkin päättyi syrjähyppyyn.

Silvennoinen katsoo tätä aikaa huumorin ja sydänsurun kautta, kuten hän myös myöntää kirjan sivuilla. Hänellä on hyvät välit kaikkiin kolmeen ex-vaimoonsa ja viiteen lapseensa, ja hän korosti lastensa äitien tavallisuutta, joka toi elämäänsä erilaista rauhaa kuin hänen oma, kuohuva ja taiteellinen elämäntyylinsä. Silvennoinen miettii, onko avioliitto epäonnistunut, jos se päättyy eroon, ja hän kieltää ajattelun, että on kaikki tai ei mitään. 'Kaikella on aikansa', hän muotoili.

Kolme avioeroa ja monet haparoinnit varjostivat hänen suhdehistoriaansa, mutta mikä tärkeintä, hän löysi lohtua ja onnea lastensa kautta, ja on jotenkin saavuttanut rauhan itsensä kanssa. Myöhemmissä suhteissaan hän huomasi, että kaipasi liikaa vapautta, mikä vei hänet eristyksiin. Kun hän sai aikuisena kokea yksinäisyyden, se oli myös opettavaista aikaa.

Silvennoinen myöntää, että kaikki nämä kokemukset ovat olleet osa hänen elämäänsä ja että jokainen ihastus ja suhde on ollut tärkeä oppitunti. ”Elämäni on ollut yhtä seikkailua, ja jokaisella seikkailulla on ollut oma merkityksensä”, hän toteaa kirjassaan. Silvennoinen kykenee tarkastelemaan itseään ja valintojaan hauskasti, mutta myös vakavasti, ja hän näyttää, miten rakkaus ja kaipuu ovat rinnakkain inhimillisiä ja joskus järjettömiä.

Hänen tarinansa on värikäs ja mielenkiintoinen, ja se on loistava esimerkki siitä, kuinka ihmisen sydän hakeutuu kohti rakkautta ja yhteyksiä, huolimatta kaikista vastoinkäymisistä. Silvennoisen elämän opetus lienee se, että ei ole väärin kokea erilaisia rakkauden muotoja, sillä jokainen suhde on kuin palanen palapelissä, joka lopulta muokkaa ihmistä ja hänen tarinaansa.