Sosiaali- ja terveysalan yrityksiä sekä järjestöjä edustava Hyvinvointiala Hali ry on toteuttanut perusteellisen selvityksen ikääntyneiden ympäri vuorokauden kestävästä palveluasumisesta ja sen kustannuksista eri hyvinvointialueilla. Tämä selvitys on nostanut esiin huolestuttavia eroja alueiden välillä.

Selvityksen mukaan palveluasumisen kulut kertovat karua kieltä siitä, että ostopalveluna tarjottu hoiva on huomattavasti edullisempaa kuin alueiden omana tuotantona. Koko maan osalta on käynyt ilmi, että hyvinvointialueiden omalla tuotannolla on 21 prosenttia korkeampi hinta verrattuna ostopalveluihin, mikä on huolestuttava tilastotieto.

Keskimääräinen hoitovuorokausihinta on 186 euroa, mikä on useiden asiantuntijoiden mukaan yllättävän lähellä valtiovarainministeriön tuoretta selvitystä, joka esitti 184 euron vuorokausihintaa. Julkisten yksiköiden tuottama palvelu maksaa keskimäärin 206 euroa vuorokaudelta, kun taas ostopalveluna se on vain 170 euroa.

Erityisen huolestuttavana on Pohjois-Pohjanmaan kalleus, missä palveluasuminen maksaa peräti 226 euroa vuorokaudelta. Helsingissä hinta on 224 euroa, ja ero ostopalvelun kanssa on jopa 56 euroa päivässä. Onko palvelujen hinta noussut pilviin, vai voiko alueen hallinto löytää tehokkuusparannuksia?

Edullisimpia palveluja tarjoavat Päijät-Hämeen (181 euroa) sekä Vantaan ja Keravan (182 euroa) hyvinvointialueet. Tämän selvityksen perusteella kallein tuotanto on 24 prosenttia kalliimpaa kuin edullisin.

Henkilöstökulut ovat suurin menoerä, joka muodostaa keskimäärin jopa 67 prosenttia palveluasumisen kokonaiskustannuksista. Tässä on huomattavaa vaihtelua alueiden kesken: Kymenlaaksossa henkilöstökulut ovat huimat 36,28 euroa korkeammat päivältä kuin Kainuussa.

Erinomainen havainto on, että suurin osa palveluostojen kustannuksista on Pohjois-Savossa, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ne ovat alhaiset. Tämä viittaa siihen, että kalliissa palveluissa on potentiaalia löytää säästöjä.

Halin pääekonomisti Joel Kuuva ja ekonomisti Aino Kemppainen nostavat esiin, että työntekijöiden sitouttaminen on suuri haaste. Jos hoivakotien kustannukset saataisiin ostopalveluiden tasolle, vuosittaiset säästöt voisivat nousta yli 285 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa, että yli 4 600 vanhukselle voitaisiin tarjota hoivapaikka säästöillä.

Kuuva kuitenkin varoittaa, että tätä voi olla vaikeaa saavuttaa, koska monet alueet eivät ole olleet aluksi halukkaita muuttamaan toimintatapojaan. Onko tulevaisuudessa nähtävissä merkittäviä muutoksia ja parannuksia hoivapalveluissa? Aika näyttää, mutta selvityksen tulokset ovat selviä: Tehostamiselle on ehdottomasti tilaa.

Koska yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa arvioiden mukaan yli 100 000 henkilöllä seuraavien kymmenen vuoden aikana, palveluasumisen kustannusten kehitys tulee olemaan erittäin käänteentekevässä roolissa. Tämä nostaa kysymyksiä alueiden hallinnosta ja resurssien käytöstä, ja onko teetettävä muutoksia ennen kuin on liian myöhäistä.