Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) on herättänyt huolta mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta, sanoen Turun Sanomissa lauantaina: "Pelkään, että olemme jo kolmannessa maailmansodassa, mutta emme tunnista sitä, koska yritämme kovasti välttää sitä. Ja juuri tosiasioiden sivuuttaminen saa katastrofista todennäköisemmän."

Halla-aho vertasi nykytilannetta historiallisiin tapahtumiin, kuten toisen maailmansodan alkamiseen, erityisesti Saksan hyökkäyksiä Puolaan 1939 ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Aikalaiset eivät tuolloin uskoneet sodan puhjenevan.

Tutkija Heino Nyyssönen Turun yliopistosta, joka on erikoistunut politiikan ja historian tutkimukseen, varoittaa, että tällaiset vertauskuvat voivat olla ongelmallisia. Nyyssönen ei ole valmis hyväksymään väitettä kolmannesta maailmansodasta, ja hän korostaa, että vihamielisten vertauksen käyttö voi lisääntyä ja vahvistaa sotilaallista uhkaa ja spekulaatioita tulevista konflikteista.

Nyyssönen mainitsi, että keskustelussa on yhä vahvempia verrattavia analogeja, erityisesti Ukrainan sodan yhteydessä. Esimerkiksi vuoden 1938 Münchenin sopimuksen vertaaminen nykytilanteeseen on yleinen esimerkki. Münchenin sopimus, jossa Tšekkoslovakian sudeettialueet luovutettiin Saksalle, yritti välttää sotaa myöntymällä Adolf Hitlerin vaatimuksiin, mutta johti jopa toisen maailmansodan alkamiseen.

"Münchenin paradigma" näyttäytyy esimerkkina epäonnistuneesta myöntyväisyydestä, mikä voi nyt jopa johtaa henkisiin ja poliittisiin virhearvioihin. Nyyssönen varoittaa, että vaikka analogiat voivat antaa varoituksia, ne voivat myös kannustaa liialliseen varustautumiseen ja konfliktien kärjistämiseen.

Hän viittaa myös historian oppitunteihin, kuten Kuuban kriisiin, jossa presidentti John F. Kennedy pyrki välttämään eskaloitumista ja ymmärsi, että tilanteen rauhanomainen ratkaisuminen on mahdollista.

Nyyssönen painottaa, että nykykeskustelussa sotaiset vertaukset korostavat enemmän varustautumista kuin sodan ehkäisemistä, mikä on hänen mielestään huolestuttava kehitys. Hän varoittaa, että tällaiset sotilaalliset analogiat voivat vahingossa lisätä riskiä ajautua konflikteihin, ja niiden käyttö voi johtaa virhetulkintoihin, kuten vuoden 1956 Suezin kriisissä, jossa Brittihallitus arvioi Egyptin johtajaa Gamal Abdel Nasseria väärin.

Historiallisten analogioiden käyttö voi siis olla monimutkainen ja vaarallinen prosessi. Nyyssönen kehottaa, että meidän tulisi keskittyä rauhaan johtaviin ja konflikteja ehkäiseviin analogioihin sen sijaan, että menisimme mukaan sotaisiin vertauksiin. Hän muistuttaa myös, että on tärkeää tarkastella historiatapahtumia monipuolisesti, sekä ymmärtää niiden nykyisyys, jotta voitaisiin ehkäistä umpikujia tulevaisuudessa.

Aihetta käsiteltiin myös Yle Uutiset Sunnuntai -ohjelmassa, jossa professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta kritisoi nykyisiä vertauksia 1930-lukuun. Aunesluoman mukaan on vaarallista verrata nykytilanteita historian pelottaviin hetkiin, koska historia ei toista itseään. Uuden ajan vaatimukset edellyttävät hänen mielestään uusia käsitteitä ja termejä. Hän ynnää, että historiaa on käsiteltävä kokonaiskuvana eikä pelkkänä vertauskuvina, ja että ihmisten on tärkeää ymmärtää nostetut oppitunnit ihan uudella tavalla.