Sofia Majuri, 48, kertoo eläneensä suurimman osan lapsuudestaan pelon varjossa. Hänen äitinsä oli hyvin tasapainoton ja kamppaili useiden ongelmien kanssa, mikä johti vakavaan laiminlyöntiin ja kaltoinkohteluun. Sofia muisteli hetkiä, jolloin hän oli vain kaksiviikkoinen ja jo sijoitettu lastenkotiin. "Se oli kuin siksak-kuvio, äiti sai minut aina takaisin", hän kuvailee.

Sofian varhaisvuosia varjostivat myös hänen vanhempiensa, suomalaisen äidin ja pakistanilaisen isän, ongelmat. Vanhemmat erosivat, kun Sofia oli vain puolivuotias, ja hänen äitinsä pelotteli häntä isänsä mahdollisilla kaappaussuunnitelmilla. Sofia ei kuitenkaan pitänyt isäänsä vaarallisena, eikä heillä ollut akateemista yhteyttä toisiinsa, kunnes myöhemmin paljastui, että isä oli avioitunut uudelleen Pakistanissa ja muuttanut Yhdysvaltoihin.

Sofian lapsuus oli täynnä ongelmia sekä kodin että lastenkotien välillä. Hänelle koitui vakavia traumoja, kuten 10-vuotiaana tapahtunut itsemurhayritys lastenkodissa. Hänen elämänsä oli jatkuvaa liikkuvuutta ja eristyneisyyttä, ja 14-vuotiaana hän päätti paeta sekä äidin vaikutuspiiristä että lastenkodista. Sofia uskoo löytäneensä parempaa elämää isänsä avulla ja aloitti hänen etsimisensä.

Sofia lähetti etsintäpyynnön ihmisoikeusjärjestölle Pakistanissa, ja pian media julkisti hänen vanhempiensa häät. Isä saapui Suomeen, mutta pian sen jälkeen Sofia huomasi, että hänet oli viety Pakistanin Rawalpindiin. "Isä sanoi, ettei viisumia voitu hankkia Suomesta", hän muistelee menneitä tapahtumia.

Aluksi Sofia oli tyytyväinen isovanhempiensa luona, mutta pian hänelle ehdotettiin avioliittoa. "Isä ehdotti kolmannen kerran, että haluaisin naimisiin. Olin vain 14-vuotias. En tietenkään halunnut!" hän kertoo, äänessään tuska ja hämmennys. Elämä Pakistanissa oli kulttuurisokki ja hänen oli pakko oppia elämään täysin erilaisten tapojen mukaan.

Sofia onnistui lopulta lähettämään avunpyyntöä äidilleen, mikä johti prosessiin, jolla hän sai palata Suomeen. Vaikka Sofia oli kokenut vaikeita aikoja ja tunne-elämän haasteita, hänen polkunsa on ollut myös opettavainen.

Palattuaan Suomesta hän asui ensin äitinsä kanssa, ja meni myöhemmin naimisiin nuorena, mutta liitto päättyi pian sen jälkeen. Sofia on tähän päivään mennessä käynyt läpi kolme avioliittoa ja sanoo kokeneensa liitossaan väkivaltaa.

Viime vuosina Sofia on löytänyt mielenrauhaa uskostaan ja osallistumisestaan Helluntaiseurakuntaan. Hän on kohdannut monia haasteita, ja hänen on ollut vaikeaa löytää elämän tarkoitusta. "En saanut eväitä elämään, ja on vaikea nähdä elämän tarkoitusta", hän avautuu.

Sofia nauttii kuitenkin elämästään rakkaiden eläinten, erityisesti kissojen, kanssa. Hän omistaa kaksi rotukissaa Yodan ja Jedin, sekä 12-vuotiaan tiibetinspanielin Yasmine, joka on hänelle erityinen kumppani. "Rakastan eläimiä, ja olen siirtänyt tämän rakkauden myös tyttäreni,” Sofia iloitsee.

Huolimatta rankoista kokemuksistaan Pakistanissa, Sofia Majurilla on nykyään kaksijakoinen suhde maahansa. "Koen rakkautta Pakistania kohtaan, mutta minulla ei ole hyviä muistoja sieltä".