Keskiviikkona 28. syyskuuta 1994, kello 2.43, STT lähetti hätäsähkeen, joka järkytti kaikkia: "Autolautta Estonia, entinen Viking Sally, on kaatunut ja uponnut merellä Utön lähellä. Merestä on löydetty pelastusveneitä ja ihmisiä. Alus todennäköisesti oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Tarkemmat tiedot puuttuvat." Uutisen lähetti STT:n yövuorossa ollut Elina Korkee.

Korkeen mukaan, yöllä uutistilanne vaikutti aluksi kuin harjoitukselta, sillä saaristomerellä oli aiemmin illalla todellakin harjoiteltu öljyntorjuntaa pimeässä. "Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä liittyy siihen", hän muistelee.

Vähitellen ymmärrettiin, kuinka vakava onnettomuus todella oli. Korkee kertoo, että aamuyön aikana katastrofin suuruus alkoi valjeta. "Minulla oli vaikeuksia hahmottaa, miten vakava tapaus tämä on. Tunteet oikeastaan tulivat myöhemmin", hän sanoo.

MTV:n Tukholmassa toiminut kirjeenvaihtaja Kari Lumikero puhuu kokemuksestaan. Hän sai tietää onnettomuudesta kollegaltaan, Helsingin Sanomien Jaakko Hautamäeltä. "Kaikkien oli heti selvää, että tämä on valtava uutinen. Määrä ja vakavuus painoivat mieltäni koko päivän", Lumikero muistaa.

Pelastustoimet käynnistyivät nopeasti, ja Turun keskussairaalassa nähtiin helikoptereita saapuvan, kun haavoittuneita vietiin sairaalahoitoon. "Olimme järkyttyneitä siitä, mitä näimme: huopiin käärittyjä pelastuneita, joiden kunto vaihteli. Osa pystyi kävelemään omin jaloin, mutta monet eivät", Lumikero kertoo.

Järkyttävät uutiset leviävät nopeasti. Iltalehti ja Ilta-Sanomat loivat erityispainoksia onnettomuudesta. Iltalehden painokone pysäytettiin ja etusivu uusittiin heti, kun tieto pääsi perille.

Estonian matkustajista lähes 850 oli kateissa, ja suurin osa heistä oli virolaisia ja ruotsalaisia. Tämä katastrofi muutti monien elämän, ja se herätti laajaa huolta ja surua niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Silloiset johtajat, kuten presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Esko Aho, ilmensivät surunvalittelun ja tukensa kriisin keskellä.

Radio ja televisio seurasi tilannetta aamun kuluessa, ja uutisia esitettiin lähes taukoamatta. Raportoitiin huonosta säästä, joka vaikeutti pelastustöitä. Pelastustöiden johtaja, kommodori Raimo Tiilikainen, kertoi vaikeista olosuhteista, joissa he yrittivät etsiä uhreja merestä.

Estonian uppoaminen on historiaa, joka ei unohdu. Se opetti monille meriturvallisuuden tärkeyden ja herätti keskustelua alusten turvallisuusstandardien parantamisesta. Tämä tragedia on edelleen aiheena monissa tutkimuksissa ja muistelmateoksissa, joissa tuodaan esille sen kauheudet ja inhimilliset tragediat.