Olympiakomitean puheenjohtajapeli sai merkittävän käänteen viikonloppuna, kun Jan Vapaavuori ilmoitti, ettei hän aio hakea jatkokautta marraskuun syyskokouksessa. Tämä luo tilaa uusille ehdokkaille ja kriittiselle keskustelulle suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuudesta.

Vapaavuoren johtaman hallituksen viimeiseksi päätökseksi jää huippu-urheilujohtaja Matti Heikkisen ja varajohtaja Leena Paavolaisen työsuhteiden päättäminen.

Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjuksen odotetaan asettuvan ehdolle, mutta hän ei ole vielä vahvistanut osallistumistaan kilpailuun. Muiden potentiaalisten ehdokkaiden, kuten Urheiluliiton entisen puheenjohtajan Sami Itanin ja Palloliiton puheenjohtajan Ari Lahden, on kuitenkin raportoitu olevan poissa pelistä.

Energiayhtiö St1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen, joka on tunnettu urheilun mesenaatti, kertoi Yle Urheilulle, ettei hän halua osallistua keskusteluun, viitaten puutteisiinsa julkisuuden hallinnassa.

Antti Pihlakoski, 64, on yksi kansainvälisesti verkostoituneimmista suomalaisista urheilukäynnistäjistä. Hän toimi Suomessa urheiluliiton puheenjohtajana vuosina 2006-2012 ja on edelleen aktiivinen Euroopan yleisurheiluliiton hallituksessa. Pihlakoski on ilmaissut kiinnostuksensa Olympiakomitean johtoon, mutta asettaa ehdolle tietyt reunaehdot.

Pihlakoski korosti, että hän on valmis tukemaan järjestelmää, jos sopivia ehdokkaita ei löydy. Hän on huolissaan suomalaisen huippu-urheilun nykytilasta, erityisesti Pariisin olympiakisojen nollatuloksen jälkeen, joka herätti laajasti keskustelua.

“Olemme aivan onnettomia”, hän kuvasi Suomea verrattuna naapurimaihin. “Huippu-urheiluyksikkö on kuin halvaantunut ankka, joka odottaa ylhäältä lupaa toimiakseen.”

Pihlakoski on kriittinen myös Olympiakomitean nykyisestä koosta ja rakenteista, ja hän ehdottaa, että resurssit tulisi käyttää tehokkaammin: “Pieni, mutta tehokas huippu-urheiluyksikkö on välttämätön.”

Hän viittaa esimerkkeihin Kanadasta ja Uudesta-Seelannista, joissa vastaavat yksiköt ovat toimineet menestyksekkäästi pienemmillä budjeteilla ja tehokkaammilla rakenteilla. Tämä voisi tarkoittaa, että Suomi voisi saavuttaa kilpailukykyisiä tuloksia, kuten esimerkiksi Uuden-Seelannin 11. sija Pariisin olympiakisojen mitalitilastossa.

Olympiakomitean ehdokasasettelu oli kuvattu avoimeksi ja digitaalisten portaaleiden avulla, mikä on poikkeuksellista ja voi vaikuttaa ehdokkaiden laatuun. Pihlakoski painottaa, että organisaation mukanaolo on tärkeää ja että se niin hyvän kuin myös huonon johtamisen kriittisyys tulee esille, kuten myös urheilijoiden tyytyväisyys tutkimuksista, joita on odotettavissa myöhemmin lokakuussa.

Viimeisimmät tutkimustulokset ovat paljastaneet epätavallista polarisaatiota urheilijoiden arvosanoissa Olympiakomitealle: suuri osa urheilijoista ilmensi voimakasta tyytymättömyyttä tai toisaalta täydellistä tyytyväisyyttä toimintaa kohtaan. Tällaiset tulokset herättävät kysymyksiä siitä, miten Olympiakomitea voi kohdata tulevaisuuden haasteet ja parantaa omaa toimintaansa jatkossa.