Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta on ottanut vahvan linjan tulevaisuuden politiikassa, tähdäten puolueensa pääsyyn hallitukseen. Virta haluaa rakentaa liittouman kokoomuksen kanssa, pyrkien sysäämään perussuomalaiset syrjään. Tämä liike voi olla ratkaiseva vihreiden kannatuksen nostamisessa, sillä puolue on viime vuosina kamppaillut vaalitappioiden kanssa, ja sen nykyinen kannatus on jäänyt vain noin kahdeksaan prosenttiin.

Samaan aikaan vihreiden meppi Ville Niinistö on julkisesti ilmaissut halunsa palata Suomen kotimaiseen politiikkaan Brysselistä, missä hän on toiminut europarlamentissa. Niinistön paluu saattaa herättää suurta huomiota, ja se voi myös muuttaa puolueen sisäistä dynamiikkaa. Hän on tunnettu taitavana poliitikkona ja populistina, joka voi varastaa huomion Virralta, mikäli jätetään vaille huomiota.

Vihreiden uusi strategia vuosille 2024–2032 keskittyy tulevaisuuden visioon kasvavasta ja vaikuttavasta puolueesta. Virta linjasi, että he eivät hyväksy talouden tasapainotuksessa perussuomalaisten tarjoamia keinoja, vaan ennakoivat vaihtoehtoja, kuten ympäristölle haitallisten yritystukien karsimista. Hän kritisoi voimakkaasti nykyisen hallituksen politiikkaa, joka hänen mielestään vie Suomea "pimeyteen".

Virran visiota varjostaa kuitenkin puolueen heikko kannatus, joka on vuosien varrella ollut laskussa. Vihreiden on pysyttävä relevanttina ja houkuttelevana vaihtoehtona, jos he aikovat saavuttaa tavoitteensa ja voittaa kannatuksen nousu, joka voi johtaa hallitusvastuuseen.

Kaikki ei ole kuitenkaan ollut sujuvaa vihreille; eri puoluepoliittiset suuntaukset ovat kilpailemassa äänestäjistä, mikä tarkoittaa, että vihreiden on luotava houkuttelevia viestejä myös muille kuin perinteiselle tukijoukolleen. Virta on kilpaillut äänistä ja yrittänyt houkutella myös kokoomuksesta ja perussuomalaisista väsyneitä, mutta se on avannut porteja kriittisille keskusteluille puolueen ideologisesta puhtaudesta.

Lisäksi Virta korosti, että vihreät eivät tue lain rikkomista, kuten Elokapinan toimet, mikä voimaa puolueen kuvaa vastuullisena ja lainkuuliaisena toimijana. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa kitkaa kannattajien keskuudessa, jotka saattavat odottaa radikaalimpia toimintatapoja.

Strategia vuoteen 2032 keskittyy ympäristön suojelemiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja puolue aikoo panostaa vapaaehtoistyöhön ja uusimpaan teknologiaan. Tämä voi olla pakotettuna toimenpiteenä, sillä vihreiden talous on kutistunut ja rahoitus heikentynyt.

Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Niinistökin on ilmoittanut halustaan palata takaisin näkyväksi politiikassa ja ottaa kantaa Orpon hallituksen oikeistopolitiikkaan. Niinistön paluu toisi varmasti lisää painetta Virralle, ja se voisi mahdollisesti murtaa vihreät entisestään. Tämän hetken lautapalautuksen ja tulevaisuuden visioimaan rakentamiseksi vihreiden on osoitettava kykynsä keskittyä myös käytännönoloihin, ei vain vaalilisukkeisiin.

Loppujen lopuksi, tulevaisuus on vielä hämärän peitossa; Saako Virta houkuteltua riittävästi uusia kannattajia ja rekrytoitua Niinistönkin mukanaan? Yhdessä nämä kysymykset määrittävät vihreiden menestystä tai epäonnistumista seuraavissa vaaleissa.