Nuortenlehti Suosikin alkuvuosina julkaisu tarttui teemoihin liioittelemattomalla ja rohkealla tavalla. Lehti, joka avusti nuoria artisteja, unohti usein heidän yksityisyytensä ja oli valmis paljastamaan tietoja, jotka saattavat tänään vaikuttaa skandaalilta.

Lehden avustajat, jotka työskentelivät suurissa levy-yhtiöissä, saivat tilaisuuden esitellä levytuotantoaan ja jopa paljastaa artistien kotiosoitteet tai puhelinnumerot. Toimittaja ja tietokirjailija Mikko Mattlar kertoo, että tämä oli tapa palvella lukijoita, ja monet artistit olivat innokkaita liittymään tähän leikkiin. Esimerkiksi laulaja Reijo Taipaleen rekisterinumero julkaistiin, minkä lisäksi lukijat saivat tietää, oliko artisti kotona vai liikkuiko hän ympäri kaupunkia.

Uunituore kirja "Kultaturbo" tuo esiin Suosikin kiehtovaa historiaa ja sen vaikutusta nuorisomusiikkiin. Kirjan kirjoittaja Mikko Mattlarin mukaan lehti alkoi asiallisena musiikkijulkaisuna, mutta muuttui nopeasti räväkämmäksi, varsinkin Beatlesin nousun myötä. "Suosikin linja muuttui, ja lehden suosio kasvoi eksponentiaalisesti", Mattlar kertoo.

Lehti ei pelkästään haastatellut nuoria tähtiä, vaan se tarjosi myös monenlaista sisältöä nuorten elämäntavoista ja haasteista kysymyspalstoillaan. Tämä vaikutti valtavasti nuorisokulttuuriin; Suosikki perustettiin vuonna 1961, ja se lopetti toimintansa vuonna 2012, mutta sen vaikutus elää edelleen nuorisomusiikin kentällä.

Päätoimittaja Jyrki Hämäläisen vaikutus lehdessä oli suunnaton. Suosikilla oli aikanaan yli puoli miljoonaa lukijaa, joten se toimi merkittävänä voimana nuorisomusiikin kentällä. Lempeän lempeä musiikkilehtisarja tarjosi nuorille myös tietoa seksistä ja terveydestä, ja erityisesti legendaarinen Bees & Honey -palsta herätti paljon huomiota.

Mattlar lisää, että Suosikki toimi myös nuorisopalveluna, johon nuoret lähettivät kirjeitään, joissa kysyivät uranvalintaa tai elämänohjeita. "Tänä päivänä nuoret hakevat tukea muualta, mutta aikanaan Suosikki oli paikka, johon vertaistukea haettiin", hän summaa.

Miksi Suosikki herättää yhä niin paljon muistoja? Onko se kenties jotain enemmän kuin pelkkä lehti – oliko se nuorison ääni aikakauden muutoksessa?