Eduskunnassa vallitseva keskustelu on saanut keskiviikkona oudon käänteen, kun Vasemmistoliiton kansanedustaja Timo Furuholm ei kyennyt pidättelemään itseään. Kysymyksenä oli kansalaisten esittämä aloite, joka koskee äidin ja isän nimitysten säilyttämistä lainsäädännössä, palveluissa ja yhteiskunnassa laajemminkin.

"Miten tämmöistä voidaan edes pohtia? Maassamme ovat pimeät voimat saaneet tukea, jos kansalaisten tarvitsee aloittaa keskustelu tällaisista itsestäänselvyyksistä!", sanoi perussuomalaisten kansanedustaja Anne Rintamäki.

Kaisa Garedew, myös perussuomalaisista, toi esiin vuonna 2007 Suomen kielen kauneimmaksi sanaksi valitun 'äidin' merkityksen, ja vaati sen säilyttämistä lainsäädännössä.

"Viime kaudella vihervasemmistohallitus poisti lukuisia arvokkaita sanoja lainsäädännöstä, yhdistäen äitiys- ja isyyslait vanhemmuuslakiin", Garedew väitti.

Furuholm puolestaan puolustautui todeten, että äiti ja isä -sanat ovat edelleen lain ja käytännön osia. "Vanhemmuuslaissa mainitaan isä 30 kertaa, ja tämä olisi helppo tarkistaa, jos sinä, edustaja Garedew, googlaisit lain ja etsisit sieltä näitä sanoja”, Furuholm uskoi.

Eduskunnan keskustelun käännekohtana oli hetki, jolloin Pia Sillanpää perussuomalaisista esitti ajatuksen: "Miltä kuulostaisi, jos isäinpäivänä lapset toivottaisivat isilleen hyvää siittäjän päivää?" Furuholmilta pääsi hämmentynyt "oh my god" kommentti.

Työskentely heidän keskuudessaan jatkui myös keskustan edustajan Timo Mehtälän varoituksella. Hän painotti, että viime kaudella muutettu vanhempainlaki sisältää yhä runsaasti viittauksia äiti- ja isä-sanoihin. Mehtälä huomautti myös, että äitiys- ja isyysrahat oli yhdistetty vanhempainrahaksi, mikä mahdollistaa joustavamman käytön perheissä. "Tämä voi mahdollistaa perheen sisällä parempaa yhteispeliä", hän lisäsi.

Kansanedustaja Päivi Räsänen (Kristillisdemokraatit) piti ongelmallisena Sanna Marinin hallituksen päätöstä yhdistää äitiys- ja isyyslait vanhemmuuslakiin. "Vanhemmuus on monimutkainen asia, eikä pelkkä tekninen määrittely, kuten ’siittäjä’ tai 'synnyttäjä’, riitä sen kuvaamiseen. Esimerkiksi isän nimikkeen käyttö on vähentynyt", Räsänen selitti.

Keskustelu äitiyden ja isyyden ympärillä ei ole vain lainsäädäntötekninen kysymys, vaan ei suinkaan vähemmän tärkeä asia monien perheiden ja yhteiskunnan rakenteiden kannalta. Tämä kiistakapula herättää kysymyksiä huomattavasti laajemmista arvoista ja sosiaalisista normeista, jotka vaikuttavat suoraan kansalaisten elämään ja perheiden dynamiikkaan. Mikä on suomalaisten uusien sukupolvien tulevaisuus, jos lainsäädäntö ei seuraa kielen ja kulttuurin kehittymistä?